ken­gät ­ja­las­sa

Hän kulki tien syrjää lumessa, antaakseen muille tilaa; hänellä oli turhamaisen pienet kengät jalassa, mutta se ei haitannut, sillä hänen puseronsakin oli auki kylmässä toukokuun tuulessa.

Juuri samana päivänä jolloin hänen äitinsä piti haudattaman, sai hän kengät ja käytti niitä ensi kerran; tosin eivät ne sovi surupukuun, mutta hänellä ei ollut muita ja niin hän paljain kintuin, kengät jalassa, asteli köyhän kirstun perässä.